Vieläkö muistat minua
Oltiin jotain viisitoista vain, kun mä sinuun ihastuin ja sain
kerätyksi rohkeutta viedä sinut ulos, mutta;
kun teidän talolle mä tuun, mun sydän pompahtaa kurkkuun.
Ja mä lähden rakkautta karkuun.
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut,
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut
sisältäni kuitenkin, oon sama poika naapurin.
Olin jotain kakskytviis mä vaan, kun kohtasimme uudestaan.
Kai se oli rakkautta, joka roihahti taas mutta;
Vaan kun sun kämpille mä tuun taas sydän pompahtaa kurkkuun.
Ja mä lähden rakkautta karkuun.
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut,
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut
sisältäni kuitenkin, oon sama poika naapurin.
Nyt mä käyn jo neljääkymmentä, ei oo tullu leffaan mentyä.
Päätän kanssa ruusupuskan, lopettaa tän tunteen tuskan.
Ja kun sun asunnolle tuun, taas sydän pompahtaa kurkkuun.
mutten lähden rakkautta karkuun.
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut,
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut
sisältäni kuitenkin, oon sama poika naapurin.
Linnunradan tuolla puolen
Olen yksinäinen, yksinäisempi kuin kukaan muu. Liukas tie on jäinen, pilven takaa katsoo kalvas kuu.
Kylmä yö, ei kanssakulkijaa, ei ketään jota, näin voisi rakastaa. Tähdet tuikkii toisilleen, en heiltä seuraa saa.
Ehkä linnunradan tuolla puolen jossakin on maa, jossa yksinäinen rakkaimpansa saa
Ehkä linnunradan tuolla puolen kerran aukeaa, valtakunta jossa saamme rakastaa
Olen yksinäinen, pienen hetken onnen unta näin. valhe ensimmäinen sattui vaa sen pyyhin mielestäin.
Kunnes kuulin valheen seuraavan vielä entistäkin suuremman vaikka monta kertaa petyin, niin silti rakastan.
Ehkä linnunradan tuolla puolen jossakin on maa, jossa yksinäinen rakkaimpansa saa
Ehkä linnunradan tuolla puolen kerran aukeaa, valtakunta jossa saamme rakastaa
Ehkä linnunradan tuolla puolen jossakin on maa, jossa yksinäinen rakkaimpansa saa
Ehkä linnunradan tuolla puolen kerran aukeaa, valtakunta jossa saamme rakastaa
Ehkä linnunradan tuolla puolen
Ehkä linnunradan tuolla puolen
Koti kultainen
Valtateiden valtiaana kierrän maailmaa.
Hallita saan kotimaana koko planeettaa.
Vaihtuu raha, vaihtuu kieli,
ei mieli milloinkaan, kun syntyy kulkemaan.
Tiellä kaiku askeleiden laulaa lauluaan.
Nousee yli muiden teiden polku kotimaan.
Sinne luokses kaipaa mieli,
kun kieli rakkauden on siellä yhteinen.
Paras paikka päällä maan on koti kultainen.
Sinne palaan uudestaan ja siitä haaveilen.
Paras paikka päällä maan on koti kultainen.
Kun me kaksi tavataan tielle hetkeen kaipaa en.
Päivät tietä aurinkoista kun saa taivaltaa
mutka seuraa aina toista, tuoksuu metsämaa.
Riittää teitä maailmalla
ja alla jalkojen soi kaiku askelten.
Joskus muuttuu matka työksi, tuntee ikävää,
Muistot saapuu seuraan yöksi, silloin ymmärtää,
etten tahdo enää jatkaa mä matkaa eteen päin.
On koti mielessäin.
Paras paikka päällä…….
Kuinka monta satua
Kuinka moni satu lopun onnellisen saa, en vielä nähnyt sitä ainoaa.
Eikö elämässä voisi olla jotain kaunista, jotain mitä ei sais rikkoa.
Lehdet rikki repii sielun sijoiltaa vain roska myy ja silloinkaan,
ei hyvää sanaa sanoo saa
Kuinka monta satuu täytyis kirjoittaa et yhden onnekkaan lopun kerran saa
Kuinka monta satuu lukea vain saa, kokematta lain arvaillen vain.
Jaksais en, luovutan, vai taistelen
Jokaisella tarina on jota kertoa, sen kauneudesta päättää kertoja.
Jaksais en, valheiden perkeleetkö meitä riivaa ilkkuen.
Kuinka monta satuu täytyis kirjoittaa et yhden onnekkaan lopun kerran saa
Kuinka monta satuu lukea vain saa, kokematta lain arvaillen vain.
Jaksais en, ei auta taipuu rauta, mutta minä en .
Ei valheet ne kanna en periksi anna ja jään oo-oo seisomaan jään oo-oo
Kuinka moni satu lopun onnellisen saa, en vielä nähnyt sitä ainoaa.
Kauniita kasvoja
Minä olen kulkenut teitäni suuntaan jos toiseen,
hetken levännyt ja joutunut taas jatkamaan
sinä olet toivonut, että pian palaan
ja aina sun luoksesi palannut oon
Kauniita kasvoja vain, kohdata teilläni sain
kauniita kasvoja vain, mutta sinä soit mun sielussain
Kauniita kasvoja vain kuoressa kultaakin kai
kauniita kasvoja vain mutta sinä soit mun sielussain
ei ole helppoa yksinään ikävää kantaa
vaan kun lähden sen taakka mun harteilla on
sinä olet voimani maailman sydän
jonka iskuilla askeleet eteenpäin vie
