Jannen uran läpimurto tapahtui vuonna 1998, jolloin hän sijoittui toiseksi Syksyn sävel -kisassa. Vuonna 1999 julkaistiin esikoislevy ‘Janne Tulkki’, joka ylsi huikeisiin myyntimääriin – tällä hetkellä levyä on myyty jo yli 96 000 kappaletta!

Vuonna 2001 Janne nappasi toistamiseen voiton viimeistä kertaa järjestetystä Syksyn sävel -kisasta: Kappaleena oli Yksinäinen pitkä tie. Janne jatkoi menestyksekästä uraa ja keikkamäärät hipoivat huippuja. Sympaattisen artistin keikkatahti on jatkunut edelleen tiivinä ja yhtyeenä on nykyään Tulinen sydän. Mukaan repertuaariin ovat tulleen myös monenlaiset konserttiohjelmistot.

Kunniaa ja mainetta Janne on niittänyt myös erilaisten meriittien kautta, joista mainittakoot mm. vuonna 1999 saatu Vuoden Miestulokkaan Emma-palkinto.

Jannen on vahvistanut uraansa julkaisemalla useita kultaa ja platinaa myyneitä albumeita ja myös tuplaplatinan raja on rikottu! Lähes 250 000 albumia urallaan myynyt artisti muistetaan mm. suurista hiteistä Sinisen taivaan sateenkaari, Yksinäinen pitkä tie ja Tulvii Pohjanmaa ja lukuisista muista hiteistä.

Vuonna 2009 ilmestyi Jannen Graniitti-levyn, jolta julkaistiin singlenä kappaleet Huntu valkoinen, Aika nautinnon ja Jos sulla on aikaa. “Mielestäni levy on valtavan hieno kokonaisuus. Joka laululla on vahva sisältö, sopien tähän omaan kasvun aikaani”, kertoo Janne.

Vuoden 2010 syksyllä Janne solmi levytyssopimuksen Sony Musicin kanssa ja ensisingle julkaistiin maaliskuussa 2011: Koti kultainen palauttaa Jannen musiikillisille alkujuurilleen ja johdattelee kuulijan kantrihenkiseen tunnelmaan. Jannen uusi kymmenes albumi julkaistaan vielä kevään aikana.

Yhtye:
Tulinen sydän

Erikoisohjelmat:
Jannen ohjelmistoon kuuluvat myös erilaiset konsertit säestäjän kanssa ja oman orkesterinsa kanssa – oman tuotannon lisäksi mm. Tapio Rautavaaran tuotantoa tai vaikkapa ulkomaista sävellystuotantoa. Janne onkin vuosien varrella tehnyt monia omia konserttikiertueita.

Jannen repertuaariin kuuluvat myös kirkkokonsertit. Lisäksi Janne vetää myös yhteislaulutilaisuuksia yhdessä säestäjän kanssa.

Promootio:
reija.kokkola@kolumbus.fi

Oltiin jotain viisitoista vain, kun mä sinuun ihastuin ja sain
kerätyksi rohkeutta viedä sinut ulos, mutta;
kun teidän talolle mä tuun, mun sydän pompahtaa kurkkuun.
Ja mä lähden rakkautta karkuun.

Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut,
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut
sisältäni kuitenkin, oon sama poika naapurin.

Olin jotain kakskytviis mä vaan, kun kohtasimme uudestaan.
Kai se oli rakkautta, joka roihahti taas mutta;
Vaan kun sun kämpille mä tuun taas sydän pompahtaa kurkkuun.
Ja mä lähden rakkautta karkuun.

Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut,
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut
sisältäni kuitenkin, oon sama poika naapurin.

Nyt mä käyn jo neljääkymmentä, ei oo tullu leffaan mentyä.
Päätän kanssa ruusupuskan, lopettaa tän tunteen tuskan.
Ja kun sun asunnolle tuun, taas sydän pompahtaa kurkkuun.
mutten lähden rakkautta karkuun.

Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?

Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut,
Vieläkö muistat minua, niinkuin mä muistan sinua?
on vuodet menneet, ehkä ulkokuorta muokanneet mut
sisältäni kuitenkin, oon sama poika naapurin.

Linnunradan tuolla puolen

Olen yksinäinen, yksinäisempi kuin kukaan muu. Liukas tie on jäinen, pilven takaa katsoo kalvas kuu.
Kylmä yö, ei kanssakulkijaa, ei ketään jota, näin voisi rakastaa. Tähdet tuikkii toisilleen, en heiltä seuraa saa.

Ehkä linnunradan tuolla puolen jossakin on maa, jossa yksinäinen rakkaimpansa saa
Ehkä linnunradan tuolla puolen kerran aukeaa, valtakunta jossa saamme rakastaa

Olen yksinäinen, pienen hetken onnen unta näin. valhe ensimmäinen sattui vaa sen pyyhin mielestäin.
Kunnes kuulin valheen seuraavan vielä entistäkin suuremman vaikka monta kertaa petyin, niin silti rakastan.

Ehkä linnunradan tuolla puolen jossakin on maa, jossa yksinäinen rakkaimpansa saa
Ehkä linnunradan tuolla puolen kerran aukeaa, valtakunta jossa saamme rakastaa

Ehkä linnunradan tuolla puolen jossakin on maa, jossa yksinäinen rakkaimpansa saa
Ehkä linnunradan tuolla puolen kerran aukeaa, valtakunta jossa saamme rakastaa

Ehkä linnunradan tuolla puolen
Ehkä linnunradan tuolla puolen

Koti kultainen

Valtateiden valtiaana kierrän maailmaa.
Hallita saan kotimaana koko planeettaa.

Vaihtuu raha, vaihtuu kieli,
ei mieli milloinkaan, kun syntyy kulkemaan.

Tiellä kaiku askeleiden laulaa lauluaan.
Nousee yli muiden teiden polku kotimaan.

Sinne luokses kaipaa mieli,
kun kieli rakkauden on siellä yhteinen.

Paras paikka päällä maan on koti kultainen.
Sinne palaan uudestaan ja siitä haaveilen.

Paras paikka päällä maan on koti kultainen.
Kun me kaksi tavataan tielle hetkeen kaipaa en.

Päivät tietä aurinkoista kun saa taivaltaa
mutka seuraa aina toista, tuoksuu metsämaa.

Riittää teitä maailmalla
ja alla jalkojen soi kaiku askelten.

Joskus muuttuu matka työksi, tuntee ikävää,
Muistot saapuu seuraan yöksi, silloin ymmärtää,
etten tahdo enää jatkaa mä matkaa eteen päin.

On koti mielessäin.

Paras paikka päällä…….

Kuinka monta satua

Kuinka moni satu lopun onnellisen saa, en vielä nähnyt sitä ainoaa.
Eikö elämässä voisi olla jotain kaunista, jotain mitä ei sais rikkoa.
Lehdet rikki repii sielun sijoiltaa vain roska myy ja silloinkaan,
ei hyvää sanaa sanoo saa

Kuinka monta satuu täytyis kirjoittaa et yhden onnekkaan lopun kerran saa
Kuinka monta satuu lukea vain saa, kokematta lain arvaillen vain.
Jaksais en, luovutan, vai taistelen

Jokaisella tarina on jota kertoa, sen kauneudesta päättää kertoja.
Jaksais en, valheiden perkeleetkö meitä riivaa ilkkuen.

Kuinka monta satuu täytyis kirjoittaa et yhden onnekkaan lopun kerran saa
Kuinka monta satuu lukea vain saa, kokematta lain arvaillen vain.
Jaksais en, ei auta taipuu rauta, mutta minä en .
Ei valheet ne kanna en periksi anna ja jään oo-oo seisomaan jään oo-oo
Kuinka moni satu lopun onnellisen saa, en vielä nähnyt sitä ainoaa.

Kauniita kasvoja 

Minä olen kulkenut teitäni suuntaan jos toiseen,
hetken levännyt ja joutunut taas jatkamaan
sinä olet toivonut, että pian palaan
ja aina sun luoksesi palannut oon

Kauniita kasvoja vain, kohdata teilläni sain
kauniita kasvoja vain, mutta sinä soit mun sielussain

Kauniita kasvoja vain kuoressa kultaakin kai
kauniita kasvoja vain mutta sinä soit mun sielussain

ei ole helppoa yksinään ikävää kantaa
vaan kun lähden sen taakka mun harteilla on
sinä olet voimani maailman sydän
jonka iskuilla askeleet eteenpäin vie